Hanna Mi

Pikku Akan Tilkkuvakan Pikku Akka ja Suvituulian Käsityö pajan Suvituulia muistivat minua haasteilla. Kiitoksia teille. Liebster Awards -haasteen edelliset kysymykset ja vastaukset löydätte täältä ja täältä. Aloitetaan Pikku Akan kysymyksillä.

1. Mikä on blogisi nimen historia?

Alkuaan blogi kantoi Hannan Namit -nimeä, jonka poikani keksi. Tämän vuoden alussa vaihdoin nimen Hanna Mi:ksi, oman nimeni pohjalta sekin. Lyhyempi, ytimekkäämpi ja ei niin leivoksiin viittaava.

2. Miksi aloitit bloggaamisen?

Osaltaan päiväkirjaksi itselleni, mutta kaipasin myös vuorovaikutusta toisten käsitöitä harrastavien kesken. Ystäväpiirissä ei ole montaa käsitöitä aktiivisesti harrastavaa ja blogin aloittamisen aikaan en ollut edes facebookissa.

3. Mikä on blogisi rakkain/tärkein postaus?

Rakkain postaus on varmaankin äidistäni kertova, jossa esittelen myös hänelle tehdyn takkisen. Tärkein on ollut tämä farkkulaukku, jolla sain Mallikelpoinen blogin haasteessa lukijoiden suosikki tittelin. Se tuntui hirvittävän hyvälle :). Lisäksi laukusta tuli hienompi, mitä olin alkujaan suunnitellut.

4. Teetkö blogiasi enemmän itsellesi vai yleisölle?

Molempia. Mietin toki, mikä lukijoita voisi jatkossa kiinnostaa, mutta eniten tietenkin mennään omien tarpeiden pohjalta (eli mitä tulikaan tehtyä).

5. Millä kolmella adjektiivilla kuvailet blogiasi?
Lämmin, iloinen ja hiljainen (tahti kyllä toivottavasti taas kasvaa)

6. Mitä omaa harrastustasi et ole koskaan vilauttanut blogissasi?

Joogaaminen ja lukeminen eivät ole tainneet kovin olla esillä. Molemmat kuuluvat joka päivisiin harrastuksiini.

7. Liittyykö blogisi mitenkään ammattiisi?

Tavallaan. Viimeisin palkkatyöni on ollut kangasmyyjänä, joten aika lähellä mennään :).

8. Mikä bloggaamisessa on vaikeinta?
Mielenkiintoisen tekstimuodon löytyminen. Olen etsinyt omaa tapaa kirjoittaa ja yrittänyt löytää siihen punaista lankaa. Vielä hakusessa kovasti.

9. Mikä on ensimmäinen käsityömuistosi?

Omista käsitöistä isoäidin neliön virkkaaminen ja sen ompelu neulatyynyksi ala-asteella. Äidilläni on neulatyyny vieläkin käytössä.

10. Oletko mieluummin suunnittelija ja haaveilija vai tekijä ja toteuttaja?

Käsitöissä mieluiten olisin tekijä ja toteuttaja, mutta todellisuudessa se menee aika paljon sinne suunnittelun ja haaveilun puolelle. Vaikka arjessa tartun toimeen ja teen asioita nopealla temmolla, niin käsitöihin saan tuhrattua aikaa paljon.

11. Mitä juttuja on tulossa blogiisi syksyn aikana?

Ainakin muutama oma vaate saa nähdä päivänvalon. Lisäksi serkulleni olisi tulossa tanssipaitaa ja -mekkoa ja pojalle myöskin vaatetta. Viimestelyjä ja kuvausta odottavia vihdoinkin on. Syksyn aikana on luvassa myös perinteinen blogin vuosipäivän kunniaksi järjestetty arvonta ja ehkä jotain muutakin kivaa lukijoille on tiedossa :). Katsotaan mihin aika riittää.

Suvituulian kysymykset olivat seuraavat:

1. Milloin olet aloittanut blogin pitämisen?

Kaksi vuotta sitten.

2. Mikä on tärkein syy bloggaamisellesi?

Vuorovaikutus toisten kanssa.

3. Millaiset blogit pääsevät lukulistallesi?
Yleensä jollakin tapaa käsitöihin sidoksissa olevat.

4. Mitä asioita/piirteitä arvostat muiden blogeissa?
Lämpöä muihin ihmisiin, uusia ideoita, ihania kuvia, mielenkiintoista tekstiä.

5. Mikä on lempielokuvasi ja/tai -kirjasi?

Elokuvien katselu on jäänyt viime aikoina kovin vähiin, harvoin jaksan samaa elokuvaa katsoa uudestaan. Kirjoja luen paljon, mutta niissäkään ei ole yhtä ylitse muiden. Luen kirjan kerran ja harvoin palaan siihen uudestaan. Käsityö-kirjat ovatkin sitten asia erikseen :).

6. Mikä on unelmiesi matkakohde?
Islanti, Irlanti ja New Yorkiin palaisin mielelläni uudestaan.

7. Mikä on paras käsityösi, jonka olet tehnyt?
Yhtä on äärimmäisen vaikea nimetä. Joukkoon mahtuu niitä hyvin onnistuneita ja ei niin hyvin onnistuneita.

8. Kuinka rentoudut?

Joogaamalla, lukemalla tai ihan vain sohvalla pötköttäen. Pitkät kävelyt metsässä ovat myös minulle tärkeitä rentoutumisen ja pään nollauksen kannalta.

9. Mikä on ihanin kesämuistosi?

Varmasti kesä 2009, kun saimme ihanan poikamme.

10. Mitä odotat loppuvuodelta 2015?
Eniten tämän uuden arjen tasaantumista. Lisäksi lomamatkaa, ihanaa blogitapaamista sekä tietenkin joulua.

11. Minkä valokuvan olet aina halunnut jakaa muiden kanssa?
Sellaista kuvaa ei nyt tule mieleen :).

Haasteen kuvituksena toissa viikonlopulta poikani synttärijuhlien koristeita. Legot jatkavat suosiotaan meillä, joten poika halusi sen teemaksi. Mieheni kanssa he rakensivat kaksi päivää jostain syystä purettuja legoja koristeiksi(mies parhaimmillaan kello neljään aamuyöllä, miten niin koukuttavaa puuhaa?). Poika rakensi itse näistä legoista asetelmia eri huoneisiin. Minä leikkelin sateisina mökkipäivinä koristeet pahvista. Lego-fontin löysimme netistä. Leikkaa-liimaa-leikkaa-liimaa, nauhat kiinni ja siinäpä se. Palikoiden ilmeen sain aikaan käyttämällä tarratyynyjä ja pyöreissä osissa asteen vaaleampaa sävyä kuin pohjassa.

Aamupäivällä pojalla oli vieraana kaksi kaveriaan. Heille tarjosimme hodareita ja hedelmävartaita. Karkit ja popcornit sekä jäätelö eivät enää lasten mahaan mahtuneet, ja hyvä niin. Eipähän tullut herkkuövereitä. Iltapäivällä sukulaisille ja kummeille tarjosimme kolmea suolaista piirakkaa (pinaatti-lohi-feta, kantarelli-pähkinä ja peruna-pekoni), pasta-salaattia sekä vihersalaattia. Kahvin kanssa meillä oli gluteeniton mansikka-appelsiinirahka kakku. Kuorrute on tehty marsipaanista, helpoin tapa legopalikan aikaansaamiseksi (ja paikallisen kaupan valikoimista ei ihan kaikkea leivontatarviketta löydä). Lisäksi mustikka-nyhtöpullaa (ja minua niin huvittaa tämän nyhtö-sanan käyttö, oikea muotisana keittiön puolella) ja laaja valikoima keksejä sekä karkkeja. Minulle käy kaikissa juhlissa niin, että unohdan kuvata nämä tarjottavat!

Kangaskaappien siivousurakka on käynnistynyt! Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni, ja saada vanhoja kankaita tuhottua. Tilkut kelpasivat hyvin pojan eskariin ja sinne meni myös pienin kangassilppu, niitäkin tarvitsevat. Inspiraation lähteenä toimi tämä Hannariinan postaus Punatukka ja kaksi karhua -blogissa. Kangasholisti, tunnustan! Ostatteko te vain tarpeeseen kankaita?

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Tässä minä olen. Minä. Kaikkine kiloineni ja iloineni. Virheineni, hyvine puolineni. Eletty elämä näkyy kasvoissa, ryppyinä, muutoksina. Hiuksissa jo harmaatakin. Minä. Nainen. Ihminen. Äiti. Puoliso.

Lihottuani melkein takaisin entisiin mittoihini olen useasti miettinyt, saavatko isommat ihmiset iloita olemuksestaan? Saanko olla tyytyväinen siihen mitä olen, vai onko minun mukauduttava johonkin muuhun? Voinko julkisesti tunnustaa kantavani liikakiloja ja tuntevani itseni edes jossain määrin kauniiksi? Voiko suuri olla kaunista? Kaikki eivät näe sitä, mitä kannan sisälläni. Kaikki eivät näe sitä, millainen sielu minulla on, mitä ajattelen tai tunnen. Minä voin olla kaunis myös ulkoisesti. En ole mallinmitoissa (paitsi Ninja Sarasalon, huikean Excuse My BonBonin* mallin), mutta moniko meistä on?

Sorrun usein selittämään kilojani. Mietin kehtaanko laittaa enää itsestäni kuvia blogiinkaan, kun on maha ja tissit ja takamus ja paksut pohkeet. Toki niihin kiloihin on selkeä syy. Mutta enää en pyytele anteeksi sitä, mitä olen. En vedä kuvissa mahaa sisään näyttääkseni hoikemmalta, en käsittele kaksoisleukaa pois. Sillä minne minä silloin katoan? Minä. Tämä nainen tässä.

Jos minä en hyväksy itseäni, ei sitä tee kukaan muukaan. Miksi halusin kirjoittaa tästä? Siksi, että haluan meidän olevan armeliaampia itsellemme. Itsekriittisyydessä on hyvät ja huonot puolensa. Se saa meitä ehkä suorittamaan enemmän ja ylittämään rajojamme, mutta se voi myös lamauttaa. Meissä jokaisessa on paljon kauneutta, sen myöntäminen on vaikeinta juuri itselle. Hyväksyminen, ehdoitta rakastaminen.

Ja mekko. Tämän myöhäisen kesän vilpoisin mekkoni. Niin mukava. Hihan suissa ja pääntiellä kuminauhat. Vyötäröllä myös päällitikkauksella. Pitsisen vyön olen ostanut vuosia sitten jostakin. Hihoissa halkiot, kuten helmassa. Ja ne taskut! Ihan ykköset kaikissa vaatteissa. Mitä siitä, jos mekko saa minut näyttämään vieläkin suuremmalta? Minä pidän siitä ja viihdyn siinä.

Kangas/Fabric Eurokangas palalaari (viskoosia)

Kaava/Pattern Burda Style 4/2015 Mekko 112B, helmaa pidennetty, lisätty kuminauha vyötärölle

Ehkä jonakin päivänä olen taas hoikempi. 'Normien' mukaan. Nyt olen tässä. Pysähdyn nauttimaan elämästä. Olemme kaikki upeita naisia, jokaisella jotakin, joka tekee meistä omanlaisensa.

Tänään katson itseäni peilistä ja muistan, ettei ole olemassa ketään toista minua. Rakastaen itseäni.

Katsotko sinäkin?

*Excuse My BonBon on kuopiolaisen vaatesuunnittelija Sari Hirvosen vaatemerkki. Sari haluaa herätellä meitä muuttamaan käsitystämme kauneudesta suhteessa kokoon. Tämä ei ole mainos eikä yhteistyö, vaan omasta mielenkiinnosta pohjautuva maininta :).

nainen, joka rakasti käsitöitä. Istui tuntikausia surffaten netissä inspiraation perässä. Törmäsi toinen toistaan hienompaan blogiin ja pohti hiljaa mielessään, olisiko omassa blogissa mitään perää. Sinne voisi helposti tallettaa muistiin kaikki tekemänsä käsityöt. Ehkä myös sisustustakin vilauttaa. Ohjeitakin voisi kirjoittaa, jos joku sellaisia tarvitsisi. Ja saisi ymmärrystä toisilta siitä, miten koukuttavaa se käsitöiden tekeminen onkaan. Mietti ja tuumasi. Tuumasi ja mietti. Ei uskaltanut tehdä heti, vaan odotteli monta vuotta. Sitten eräänä päivänä rohkaistui. Kyllä minä uskallan.

Pojan kanssa nainen suunnitteli blogin nimeä. Nehän on äiti ihan nameja ne sun työt. Ruskeaa ja oranssia; maanläheisyyttä ja luovuutta kuvaavia värejä. Kierrätys on se ykkösjuttu, ja varmasti retroa täytyy nyt olla, kun muillakin. Niitä siihen ilmeeseen siis.

Ensimmäinen postaus jännitti. Silmissä oli selkeä suunta blogin tekstien suhteen, Hannan Namit, nehän tekstit voisivat ollakin kuin reseptejä käsitöistä. Kyllähän se kantoi kokonaisen ensimmäisen tekstin ajan. Sitten tuli kyllästyminen, samaa ei voinut toistaa.

Bloggaus vei täysin naisen mukanaan. Käsitöitä syntyi vuonna 2013 tiuhaan tahtiin ja blogikin päivittyi 2-3 kertaa viikossa. Virkattiin, värkättiin, ommeltiin farkkua ja vähän vaatetta pojalle. Illat ja yöt täyttyivät tekemisestä ja blogin tekstien miettimisestä. Kuvaaminen oli vallan hakusessa ja kaikki opiskeluvuosina saadut opit olivat kadonneet päästä. Halu kehittyä oli kuitenkin suuri ja valokuvausvinkkejä nainen etsi netistä.

Vuosi 2014 alkoi tyhjällä hetkellä. Inspiraation löytyminen tekemiseen oli hetken hukassa. Into tekemiseen palasi, tietenkin, ja vihdoin nainen uskalsi julkaista ensimmäisen itselleen tekemän vaatteensa. Jumpsuit. Voisiko aikuinen nainen yhtään hassummin pukeutua? Asu oli juuri täydellinen saunan jälkeen ja kovassa käytössä se on vieläkin. Niin häveliäs nainen on ollut, että asua ei ole kukaan muu omaa perhettä lukuunottamatta nähnyt (paitsi sinä surullisen kuuluisana iltana, jona ystävät piipahtivat yllättäin ja vaatetta ei ehtinyt vaihtamaan). Mutta mikä lie, että asun kuitenkin kehtasi julkaista vielä useamman silmäparin nähtäväksi ;).

Aktiivinen vuosi, blogin pitäminen tuntui rakkaalta ja tärkeältä jutulta. Siihen nainen halusi panostaa. Ommeltiin, virkattiin, kierrätettiin, tehtiin lapsen kanssa askarteluja. Ja oman vaatekaapin lisäksi nainen täytti äitinsä vaatekaappia.

Muutama ohjekin syntyi. Virkatut puput, (kanan)munat sekä lasinaluset ovat top viidessä luetuimmista teksteistä koko blogin olemassaolo-ajalta. Ohjeiden tekeminen oli kuitenkin niin työlästä, että nainen ei niihin sittemmin ole palannut. Koitti kevät. Valokuvaus kiinnosti ja mies muisti äitienpäivänä Suuri Digikuvaus-kirjalla. Sitä tankattiin ja kuviin alkoi tulla hitusen siistimpää jälkeä.

Tuli myös vastaan ensimmäinen haaste Helmoja ja Hepeneitä -blogin Kristan järjestämänä. Innolla mukaan ja täydellä hyöryllä. Syntyikin iso kasa kierrätysteemalla tehtyjä juttuja. Mallikelpoinen -blogin haasteesta saadut lukijan suosikki-tittelit lämmittivät suuresti sydäntä.

Vuosi 2014 päättyi uuden objektiivin kanssa kuvattuihin juttuihin. Vihdoinkin nainen uskalsi myös liittyä facebookiin, josta avautui aivan uudenlainen käsitöiden tekemisen yhteisö. Vieläkin kovin arastellen hän kirjoittaa joskus jotakin ryhmien julkaisuihin, mutta lukee usein vinkkejä ja ahmii ideoita. Ja voi apua, mikä maailma avautui klikatessa auki Pinterest, tuo ideoiden ja inspiraation ihmemaa.

Mielessä alkoi jo siintää blogin ulkoasun ja nimen vaihtaminen. Aikuisempaan, hillitympään suuntaan. Ja se retroilu ei kuitenkaan iskenyt, jäi vaan muiden kauniiden juttujen ihasteluun. Kuvaamisessa alkoi löytyä parempaa rytmiä ja siitäkin oppi aina jotain uutta. Kehitettävää oli ja on vieläkin paljon. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Huhtikuussa 2015 nainen vihdoin uskalsi vaihtaa blogin nimen. Blogin tyyli alkoi olla lähempänä sitä, mitä nainen koki oikeasti olevansa ja haluavansa. Tämä vuosi on ollut naisen blogissa hiljaisin. Käsitöiden tekemiseen on jäänyt vähemmän aikaa ja muu elämä on häirinnyt blogin aktiivisuutta. Välillä mielessä jo on jo käynyt laittaa pillit pussiin; pystyykö tarjoamaan mitään mielenkiintoista, uutta ja inspiroivaa lukijoille?

Blogin päivittämiseen saa menemään aikaa. Taitojen karttuessa ovat myös vaatimukset käsitöille sekä kuville, jotka blogiin päätyvät, kasvaneet. Mutta into ja ilo tekemiseen on kuitenkin säilynyt. Blogi on myös edelleen tärkeä kanava olla yhteydessä muihin käsityöihmisiin, ja sen pitäminen tuntuu rakkaalle harrastukselle. Nainen päättää jatkaa, vaikka vain hitaammalla tahdilla. Onhan myös olemassa tuo kuvavirran suunnaton lähde, Instagram, jonne nainen voi nopeammin päivittää tekemiään käsitöitä. Blogi tulee olemaan edelleen naisen harrastus ja pysyy jatkossakin pitkälle käsitöiden maailmassa.

Ja mikä on ilahduttanut tässä kaikessa kaikkein eniten? Lukijat, seuraajat ja ihanat rohkaisevat kommentit. Ilman teitä tätä blogia ei olisi, kiitoksia teille kaikille! Olette haastaneet minua ylittämään itseni, rohkaisseet kokeilemaan uusia juttuja, antaneet palautetta, olleet läsnä virtuaalisesti, olen teiltä saanut ihania tunnustuksia ja haasteita. Yhden teistä olen jo tavannut livenä ja toivottavasti tapaan teistä monta tulevaisuudessa!

Kototeko-blogin Sanna haastoi aiemmin tänä vuonna meitä bloggaajia kertomaan oman bloginsa tarinan. Otin haasteen silloin mukaani, mutta kirjoittaminen on vaatinut aikaa :).

Ohjeet tulevat tässä:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Olisi niin ihana kuulla teidän monen tarinaa blogeistanne. Haaste on ehtinyt kiertää jo jonkin aikaa, joten en ole aivan varma, ketkä sen jo ovat saaneet. Tällä kertaa haastaisin mukaan:

Kaavailua - ompelusta ja sen vierestä

Viipula Vaapula Vot

Oman näköinen

PiiaS Dreams

Nautitaan tästä syksystä, kukin omalla tavallamme! Näemme jälleen valmistuneiden käsitöiden parissa ensi viikolla, mukavaa viikonloppua kaikille :).

Istumme siinä kahvipöydässä ja tuntuu ettei välissä ole kuitenkaan ollut montaa kuukautta. Ihminen, jolle voi kertoa surunsa, ilonsa, elämänsä. Ja tietää, että toinen kuuntelee. Kumpikaan ei odota valmiita vastauksia, sillä meillä kaikilla on omat valintamme edessä, omat vaikeutemme voitettavana. Mutta se hetki siinä kahden antaa voimia ja uskoa.

Ystävyys. Ystävä. Läheinen ihminen. Ketään ei voi tuntea täysin, mutta on sellaisia, joiden kanssa on helppo olla. Ei tarvitse soittaa ja ilmoittaa itsestään joka hetki, sillä tietää, että toinen siellä ymmärtää ja on tarvittaessa luurin päässä. Voi mennä viikkoja, kuukausia, ettei kuule toisesta mitään. Sitten taas palataan siihen, mihin viimeksi jäätiin. Kukaan ystävistäni ei aloita tapaamista sanoilla: miksi et ole pitänyt yhteyttä (no, samassa junassa ollaan sen yhteydenpidon kanssa). Ei, vaan iloitsemme aina toistemme näkemisestä. Se on minusta parasta ystävyydessä.

Ja kun nähdään, on mukava viedä jotakin. Pikainen viemiskassi vanhoista farkuista (lahkeet poikki, pohjasauman ompelu, sangat lahkeista) sai koristeeksi farkkuruusun (jonka terälehdet on muuten vain teipattu...ai miten niin jäi viime hetkeen?) ja pitsinauhaa. Sisälle sujahti perinteinen kahvipaketti, säkillinen karkkia, pari kestotiskiliinaa sekä oman yrttimaan yrttejä. Pieniä asioita, jotka toivottavasti ilahduttavat.

Virittäydyin jo Rakas farkku -haasteen tunnelmaan tämän laukun tiimoilta. Manda Viipula Vaapula Vot -blogissaan haastoi ompelemaan jotain farkusta. Varsinaisen haastetyön näette ensi viikon maanantaina. Kovin suurta ei tällä kertaa ole luvassa (kuten parilla muulla haastekerralla), ajanpuute vaivaa :). Mutta farkkua joka tapauksessa, tuota minun pitkäaikaista rakastani.

Mikä materiaali sinulle on se rakkain ja läheisin?

Toivottelen kaikille rentouttavaa viikonloppua! Näemme seuraavan postauksen tiimoilta jo maanantaina ;).

Farkku. Kierrätys. Asiat, joilla koko blogini olemassaolo alkoi pari vuotta sitten. Ja siihen jäin kovasti kiinni. Farkku on näytellyt suurta roolia monessa haasteessa, joihin olen blogin aikana osallistunut. Joten en voinut olla ohittamatta Mandan järjestämää Rakas farkku -haastetta, vaikka ompeluaika on ollut äärimmäisen vähissä.

Jotkut teistä varmasti muistavat Helmoja ja hepeneitä -blogin haasteeseen tekemäni farkkuverhon sekä Mallikelpoinen -blogin haasteessa esitellyn päiväpeiton vanhoista farkuista. Molemmat niistä tulivat pojan huoneeseen. Pikkuhiljaa pojan huonetta on käännetty ja väännetty isomman pojan huoneeksi ja viimeisimmässä huonekalujen siirtelyssä selvisi, että mukavalle lukupaikalle olisi tarvetta.

Mies ehdotti lattiatyynyjä, jotka eivät veisi kovin paljoa tilaa ja olisi helppo laittaa tarvittaessa sivuun. Nämä vanhoista farkuista tehdyt tyynyt eivät varmasti ole uusi idea (enkä valitettavasti muista, missä niihin olen alkujaan törmännyt), mutta kuitenkin toimiva ja juuri meidän pojan huoneeseen sopiva.

Tämän nopeampaa ei lattiatyynyjen ompelu varmaan ole koskaan ollut. Tunnissa valmistui kaksi lattiatyynyä :). Ensimmäisenä leikkasin lahkeiden sisäsaumat auki ja tikkasin ne kiinni (tätä tekniikkaa monet ovat käyttäneet housuista tehdyissä hameissa). Jotta lattiatyynyt toimisivat myös nojatuolin tapaan, ompelin lahkeisiin n.15 cm levyisen kaitaleen selkänojan ja jalkaosan välille. Molempiin avoinaisiin päihin sitten vetoketjut, jotta päälliset voi heittää helposti pesuun välillä.

Ja yksi säilytysongelmakin tuli ratkaistua. Molempiin lattiatyynyihin meni kaksi tyynyä. Meille on vuosien saatossa tyynyjen uusiksi vaihtojen yhteydessä jäänyt näitä vähän huonoja tyynyjä pyörimään. Osasta olen täytteitä käyttänyt mm. pehmoleluihin, mutta silti näitä vielä löytyy.

Pojasta nämä olivatkin huippujuttu, niillä on loikoiltu, luettu, niitä on käytetty leikeissä. Taskuihin saa myös kivasti jemmailtua aarteita, tai sujauttaa kesken olevan Aku Ankan (pesun hetkellä pitää taas muistaa tarkistaa).

Kuvissa vilahtaa myös syksyllä pojalle ompelemani hihaton paita eskarin jumppatunteja varten. Jämäpalasta kasattu paita, joten kuviokohdistukset sinne päin (lue ei ollenkaan). Riivalit-kangas Käpyseltä (jossa kesällä käydessäni tapasin myös ihanan Hannariinan), musta trikoo Eurokankaasta. Perusompelua.

Kiitoksia Manda mielenkiintoisesta haasteesta! Käykää ihmeessä kurkkimassa, mitä kaikkea muut keksivät haasteiden aikana. Muutkin Mandan haasteet olisivat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta aikapula rajoitti osallistumista :).

Onko teillä muilla intoa osallistua erilaisiin haasteisiin? Olisi mukava kuulla, millaisiin haasteisiin te osallistutte, mitä ei vaan voi ohittaa?

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

Minä ja poika tarvitsimme uudet kylpytossut. Pojan jalka on taas kasvanut, minulla syy oli entisten tossujen kuluminen puhki. Ja mitäs muutakaan sitä käyttäisi tossuihin kuin farkkua ja kierrätettynä tietenkin! Mummon vanhaa pitsiä reunaan koristamaan ja valkoista kanttinauhaa.

Tossujen pohjaan käytin tällä kertaa muovitettua froteeta (jota olimme käyttäneet pojan vauva-aikana sängyn suojana), ja pehmukkeeksi farkun ja pohjan väliin ohutta vaahtomuovia, joka on peräisin jonkun tuolin istuinosasta.

Pojalle olen aiempina vuosina ommellut kylpytossut trikoosta, nyt tein hänellekin tossut farkusta. Ihana tähti-kanttinauha on Eurokankaasta. Kaavat molempiin tossuihin piirsin itse, tuli ainakin mieleiset ja jalkoihin hyvin istuvat tossut. (Onko jollakin kiinnostusta saada ohjeita kylpytossun kaavan piirtämiseen itse? Voin sellaisen väsätä, jos kiinnostusta löytyy ;).)

*Olen onnellinen, että saan olla mukana Onni-blogeissa. Onni-blogit on uudehko blogiyhteisö, joka kokoaa yhteen arkisia ja aitoja blogeja. En vielä ole ehtinyt tutustumaan kunnolla muihin yhteisön blogeihin, mutta paljon mielenkiintoista luettavaa varmasti löytyy. Lisäksi uskon, että tämä kehittyy mukavaksi ja kaikin puolin antoisaksi yhteistyöksi. Kiitoksia Onni-blogit!

Ensi viikko näyttää tällä hetkellä sen verran kiireiselle, että blogin päivitys voi jäädä. Palaan kuitenkin viimeistään seuraavan viikon maanantaina asiaan uusien kuvien ja käsitöiden merkeissä ;)!

Rentouttavaa viikonloppua ja ihanan syksyisiä päiviä teille kaikille! Ilokseni olen saanut myös uusia lukijoita, lämpöinen tervetulo-toivotus myös teille <3!

Rakastan matkustelua. Uusia kulttuureja, uusia ihmisiä, nähtävyyksien katselemista. Ja ennenkaikkea perheen kanssa yhdessä vietettyä aikaa. Minun kiireinen viime viikkoni johtui matkasta Barcelonaan. Pojan ollessa pienempi jäi enemmän aikaa hotellissa blogin päivittämiseen ja kommentointeihin. Nyt pojan kasvettua kävimme hotellissa käytännöllisesti katsoen vain nukkumassa. Lomalla ei ole niin väliä, jos aikataulut välillä vähän venyvät ja ilta meni ihan huomaamatta kuljeskellessa kaupungilla tai altaalla uidessa.

Aurinkoa ja lämmintä, niitä riitti. Tukahduttavan kuumaa ei ollut, päälle 20 astetta kuitenkin. Viileä tuuli mereltä teki hyvää. Minä, kalkkilaivan kapteeni, tarvitsin tietenkin matkalle kasvoja hyvin suojaavaa hattua. Rapuna en halunnut palata takaisin Suomeen.

Hattuun käytin anopilta saatua pitsiverhoa sekä lakanakangasta. Harsin pitsikankaan lakanakankaaseen kiinni ennen hatun kokoamista. Lierin tuin tukikankaalla. Viime vuonna tein samalla kaavalla mustan hatun, tähän valkoiseen levensin n. 3cm lieriä. Hyvin kasvot välttyivät palamiselta. Kaavan löydät Moda -lehdestä 3/2005.

Siisteistä t-paidoista on ollut vaatekaapissani iso pula. Vihdoinkin sain sellaisen ommeltua. Pääntie oli hurjan suuri, joten toppia oli pakko käyttää alla. En ehtinyt pienennys puuhiin ennen matkaa, mutta hyvin tämä paita meni ilmankin.

Paita sai kivaa ilmettä solmittavasta nauhasta pääntiellä. Kuvauspaikkana toimi upea Montserrat-vuoristo. Mahtava paikka, jonne saisi hyvin uppoamaan kokonaisen päivän retkeilyreittejä kulkiessa ja luostariin tutustuessa. Tällä kertaa emme ehtineet luostarin sisätiloihin tutustua.

Kangas tähän paitaan on ostettu pari vuotta sitten Ottobren myymälästä, vihdoinkin sain sen käytettyä. Kaavana käytin Suuri Käsityö - lehden numeron 10/2014 8. puseroa. Kivan rento ja väljä malli, vaikka toki raidat näinpäin leventävät. Metri kangasta tähän meni, pienen pientä silppu jäi vähän tähteeksi.

Lomalle ommelluista vaatteista ei kovin montaa ehditty kuvaamaan. Meillä oli niin paljon nähtävää, ettei siinä tullut mieleen itsensä kameran eteen tällääminen :). Vielä tällä viikolla näette itselleni ommeltua vaatetta sekä pojan shortsit. Kuvaamatta siis jäivät kaksi reissuun ommeltua mekkoa. Paluu arkeen ja Suomen sateisiin ei tuntunut pahalta, neuleet odottavat jo neulomistaan. Toki lomalla on aina ihanaa ja voisin vakavasti harkita myös asumista ulkomailla.

Blogin banneri näyttää vielä hetken hieman hassulle, sillä muutin blogin leveyksiä myös pienemmille näytöille sopivammaksi. Pieniä ulkonäkö-muutoksia on blogiin lisäksi tällä viikolla tulossa ja samalla uusi banneri.

Mitä muutoksia te toivoisitte blogiini luettavuuden kannalta? Toimiiko leveydet ja kuvat hyvin käyttämällänne selaimella/laitteella?

Ihanaa syyskuun loppua ja mukavaa viikonjatkoa kaikille!

I sewed hat using old lace curtains and white cotton. Pattern is from Moda - magazine 3/2005. Pattern in t-shirt is from Suuri Käsityölehti 10/2014 8.Pusero and fabric is from Ottobre-shop.

Olen ollut mustavalkoinen ihminen nuorempana. Asiassa oli aina vain kaksi puolta, joko tai, ei mitään siltä väliltä. Ikä vai mikä lie muuttanut minuakin, ja asioihin on tullut sävyjä. Joissakin asioissa toki olen edelleen vahvasti jotakin mieltä, mutta pystyn näkemään enemmän myös sinne toiselle puolelle, ja edes yritän ymmärtää mistä toisen ajatukset voisivat johtua. Kaikissa asioissa ei ole yhtä totuutta, meillä on jokaisella joku syy siihen, miksi ajattelemme omalla tavallamme. Jotkut asiat sisältävät sävyjä ja niiden ymmärtäminen on saanut minut pehmenemään.

Eläintarha oli yksi tällainen asia. Nuorempana en olisi astunut jalallanikaan sinne. Vieläkin ahdistun katsellessani eläimiä, jotka kuuluisivat luontoon vapaaksi eikä pientä häkkiä kiertämään. Miten suhtautumiseni sitten on muuttunut? Olen hyväksynyt sen tosiasian, että joskus uhanalaisille eläimille on häkkielämä ja siellä lisääntyminen lajin kannalta elinehto. Ja lapsille eläintarha on aina suuri elämys. Toki kauniit ja ihmeelliset eläimet ovat livenä vaikuttavampia kuin tv:n ääressä, mutta en siltikään voi olla hyvillä mielin eläintarhakäynnin jälkeen.

Yksi asia jossa mustavalkoisuuteni ei ole sitten nuoruusvuosien juurikaan muuttunut, on vaatteet. Mustaa ja valkoista sieltä enimmäkseen löytyy. Väri-iloitteluja tuli harrastettua lukio-ikäisenä taitelijan alkuna, mutta mustaa - mustaa kaappiin on eksynyt. Musta on varma valinta, joka on helppo pukea ja tuntea olonsa turvalliseksi. Mustiin pukeutuneita ihmisiä on luonnehdittu sisäänpäin kääntyviksi, omaan itseensä käpertyviksi. Ihmisiksi, jotka eivät päästä mitään läpi kumpaankaan suuntaan (lähteenä opiskeluaikaiset monisteet värien merkityksestä pukeutumisessa). En allekirjoita väittämää. Toki musta on itselle myös suojamuuri, sinne on helppo piiloutua niinä päivinä, kun ei tunne itseään kovin sosiaaliseksi. Mutta luonteeltani en kuitenkaan ole kovin itseeni käpertyvä, vai miltä vaikuttaa näin blogin kautta :)?

Raitapaitaan olette törmänneet aiemmin viime kesäisessä postauksessa (<-klik). Housut ovat äärettömän mukavat pellavaiset. Jotakin pientä ulkonäköä kaipasin näihin, ja tein tällaisen etuläpän. Läpän alle piiloutuu vetoketju ja pieni tasku, johon sujahtaa pankkikortti tai avain helposti piiloon. Upslaakit lahkeissa eivät kovin selvästi näy kuvissa.

Housujen kaava oma. Kangas Eurokangas palalaari.

Paidan kaava oma. Kangas Majapuu.

Entäs kuvaustilanne? Kototeko-blogin Sannan blogissa kerroin tämän kuvauksen taustoja. Kiireessä ei kovin montaa kuvaa ehdi ottamaan. Kyllästyy kaiken lisäksi sekä kuvaaja (=mies tässä tapauksessa) että lapsi. Tärähtäneiden, ylivalottuneiden otosten lisäksi saimme ihastella taustalla olevan seepran suorittamaa tarpeiden tekoa kuvissa. Delete. Vaikka tosiasiahan se on, meillä kaikilla on tarpeemme ja eläimet varsinkin suorittavat ne juuri silloin, kun hätä on kovin. Siinä ei auta inistä blogikuvauksesta ja siisteistä, kauniista kuvista.

Mihin väriin sinä pukeudut mieluiten? Onko värillä todella merkitystä ihmisen luonteen arvioinnissa? Mitä mieltä olette?

Mukavaa viikonloppua!

Näemme taas ensi viikolla uuden postauksen merkeissä:).

I made the striped shirt last year, pattern is my own, fabric is from Majapuu. Linen trousers are so comfortable, I hid the zipper and made little pocket for credit card. Pattern is my own and fabric is from Eurokangas. Have a nice weekend!

Viimeinen reissupostaus, tällä kertaa joillekin teille kovin tutulla tavalla valmistetut shortsit pojalle. Miehen kauluspaidasta sivusaumattomat housut. Kuminauhavyötärö. Ihanan ohuet ja keveät. Helteiden parhaat housut!

Otsikkoon palatakseni, koska valokuvaus on omalta osaltaan myös kädentaitoja ja erityisesti visuaalisuutta, saatte tällä kertaa muutaman kuvamaistiaisen poikani kamerasta. Luin joskus jostain (erittäin pätevä lähde), että 2-vuotiaan lapsen motoriikka riittää hyvin kameran käyttöön. Niinpä minä sitten annoin pojalle valvotusti käyttöön meidän digi-pokkarin, kun hän alkoi lähentyä sitä kahta vuotta. Tämän postauksen otsikko oli itseasiassa suunnitteilla jo vuosia sitten toisen blogin nimeksi, tarkoitus oli tehdä pojan ottamista kuvista omaa blogia. Ajanpuutteen vuoksi se on jäänyt täysin ajatustasolle, mutta ehkä pojan innostus kuvaamiseen säilyy ja hän itse päättää isompana julkaista kuviaan.

Jokaisella reissulla pojalla on ollut kamera omassa käytössään ja ilahduttavaa katsoa, miten lapsi näkee maailmaa linssin läpi. Kuvat ovat herättäneet minut monta kertaa; nämä asiat lasta kiinnostavat, näin hän näkee ja kokee ympäröivää maailmaa. Toki fyysiset rajoitteet estävät kuvaamasta ihan kaikkea, aidan yli ei aina voi nähdä ilman apua :). Lapsi pysähtyy ja huomaa sen pienimmänkin kauneuden. Me vanhemmat katsomme samalla suurempaa kokonaisuutta.

Miten paljon maailmassa onkaan niitä pieniä ilon aiheita, pieniä asioita, joista voisi koostaa hyvää mieltä. Ei pelkästään se suuri hieno maisema, vaan myös ne pienet hämmästyttävät kivet ja kukat. Mistä ne ovat syntyneet, miten ne voivat kasvaa sellaisessa paikassa, jossa mikään muu ei kukoista? Miten tärkeää onkaan välillä oikeasti pysähtyä ja ihmetellä yhdessä pieniä asioita, opetella yhdessä uusia juttuja luonnosta ja maailmasta.

Suosituimmat pojan kuvauskohteet ovat omat varpaat ja kasvot. Selfietä selfien perään. Tähän emme ole mieheni kanssa paljoa vaikuttaneet omalla esimerkillämme. Meille selfien ottamiset ovat vielä aika uusi asia (nimimerkillä ensimmäinen vuosi älypuhelimen omistajana takana). Koko perhe tykkää meillä kuvata ja varsinkin reissuilta ja juhlista löytyy paljon kuvamateriaalia kotialbumiin.

Onko teillä muilla lapset innokkaita kuvaamaan? Kuvataanko teillä eri tapahtumia, arkea ja kaikkea muutakin? Vai onko valokuvaus vain blogia varten, vähän pakkopullaa?

Työt ovat pitäneet minut kovinkin kiireisenä, blogikierroksille en ole ehtinyt entiseen malliin :). Blogikin ehti täyttää kaksi vuotta ja arvonta on vielä suunnitteilla, mutta tämän vuoden puolella se varmasti tulee! Tossujen kaavoituksesta ja ompelusta olen saanut paljon kyselyjä, se on tulossa lokakuun aikana (ohjeiden työstäminen vie enemmän aikaa kuin tavallinen blogipostaus, joten tässä elämäntilanteessa ihan kovin nopeasti se ei synny). Pysykäähän kuitenkin kuulolla, arvonnan ja tossu-ohjeen lisäksi on tietenkin vielä muutamia valmistuneita töitä kuvaamatta :).

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille, hienoa, että olette löytäneet tänne! Mukavaa huomenna alkavaa viikkoa kaikille!

ps. Sain myös tämän viikon perjantaina tavata mahtavia naisia! Helmoja ja hepeneitä sekä Villa Pipo blogien kirjoittajien kanssa vietimme päivän Jyväskylässä. Krista oli suunnitellut meille ohjelmaa, kävimme kangaskaupoissa, ihailimme museon tarjontaa ja söimme hyvin. Ja juttelimme, mistäpä muusta kuin käsitöistä sekä elämästä muutenkin. Krista oli tehnyt meille valloittavat neulatyynyt muistoksi päivästä, ja tämä päivä jää varmasti muutenkin mieleen. Kiitoksia vielä tätäkin kautta teille molemmille.

Taannoin ompelemani tossut saivat mukavasti kyselyjä kaavojen teosta. Tässä yksi versio kaavoista, tapoja tehdä kaavoja on varmasti yhtä monta kuin tekijöitä. Jos huomaat ohjeessa virheitä, kerrothan minulle :). Ja kysy, jos jotain jää epäselväksi. Autan parhaani mukaan. Tähän tarvitaan jalka, mittanauhaa, viivoitin, kynää ja paperia. Ja ei kun menoksi :).

1. Piirrä jalan ääriviivat paperille (älä piirrä lapsen tai omaan jalkaan, kuten minä tein :D)

2. Mittaa päälliosan pituus lattiasta ukkovarpaan kohdalta jalkapöydän korkeimpaan kohtaan (tai siihen kohtaan, johon haluat päälliosan reunan tulevan. Toiset tykkäävät lyhyemmästä, toiset pidemmästä, minä tykkään että päälliosa ulottuu melkein nilkkaan saakkaan.)(esimerkissä 12,5cm)

3. Mittaa tossun päälliosan leveys lattiasta jalkapöydän korkeimman kohdan kautta lattiaan (esimerkissä leveyden mitta 16,5cm)

4. Aloitetaan muokkaamaan pohjan kaavaa. Kaavaan lisätään väljyyttä/pituutta sen mukaan, miten paksu pohjaan tuleva pehmuste on. Itse käytän n.10mm paksuista levyvanua tai vastaavaa. Tässä vaiheessa on hyvä myös huomioida mahdollinen kasvunvara lapsen tossuihin. Esimerkki tapauksessa lisäsin pohjaan 1cm sivuille, pituuteen 2cm. Lisäykset ovat myös aikuiselle tarpeellisia, että tossu varmasti menee myös kantapään alle. Pohjan kaaria voi myös samalla hieman kaartaa ja muotoilla helpommin ommeltaviksi. Jos haluat, lisää tarvittavat saumanvarat samalla tiellä kaavaan, näin leikkaaminen on helpompaa (saumanvaraksi 1-1,5cm riippuen materiaalin paksuudesta)

5. Päälliosaan piirrän varpaiden kaaren tossun pohjasta. Merkitse hakkimerkki molempaan kaavaan valmiiksi ukkovarpaan kohdalle, tossut istuvat paremmin, kun oikea päällinen sujahtaa oikeaan pohjaan ja vasen vasempaan.

6. Mittaa kärkiosaan puoliväli, jonka poikki piirrät päälliosan pituusmitan (kohdassa 2 saatu mitta, jatka viivaa 1cm varpaan kärjen kohdan yli.

7. Mittaa leveysmitta (kohdassa 3 saatu mitta) merkin molemmille puolille tasaisesti. Lisää tarvittaessa väljyyttä (esimerkissä 1cm), jotta mahdollinen päällisosan pehmuste tai paksu kangas eivät jää liian pieniksi (esimerkiksi 1cm puolelleen on riittävä tavalliseen puuvillaan/trikooseen tai vastaavaan, paksuun kankaaseen 1,5-2cm).

8. Piirrä reunan kaaret pisteiden a-b-c kautta. A ja C kohdassa tarkista, että viiva lähtee suhteellisen suorassa kulmassa. Varpaiden yläosassa voi olla apua, jos merkitset sentin lisäykset joka kohtaan. Itse piirrän tämän kohdan aika vapaalla kädellä silmämääräisesti, mutta kaariviivaimista voi olla apua, jos haluat tarkkaa ja siistiä kaarta. Jos lisäsit kohdassa 4 saumanvarat pohjan kaavaan, muista lisätä samat saumanvarat tässä vaiheessa myös päällisen kaavaan. Jos huolittelet tossun päällisen reunan kaitaleella, saumanvaroja ei siihen kohtaa tarvitse.

9. Sovita vielä valmista kaavaa jalkaan, erityisesti päälliosan istuvuus on tärkeää, että tossut sujahtavat helposti jalkaan eivätkä paina jalkapöytää.

10. Nyt kaava on valmis. Jos jalkaa ei ole saatavilla, voit piirtää pohjan vaikka kenkien pohjallista hyödyntäen. Päälliosan mitat voi suuntaa-antavasti mitata myös kenkien sisältä tai kevyempien kenkien päältä. Lisää riittävä väljyysvara kaavaan.

Minulla ja pojalla on korkea jalkapöytä, siksi käytän itse tarkkoja mittoja, valmiit kaavat eivät tahdo istua jalkaan helposti. Kengissä on usein sama ongelma, jalkapöydän kohdalta ne puristavat. Jos tarvitset valmiita kaavoja google löytää esimerkiksi hakusanoilla free sewing pattern slippers, slippers free pdf pattern sewing jne erilaisilla sanayhdistelmillä. Jos teitä kovin kiinnostaa saada tällainen korkean jalkapöydän tossun valmis kaava, voin koettaa sellaiset tehdä myöhemmin ladattaviksi.

Seuraavaksi sitten pääsemmekin ompeluohjeen pariin :). Sitä odotellessa ehditte hyvin muokata omaan jalkaan hyvin istuvan kaavan.

Leppoisaa lokakuuta! (minun lokakuu on kovin kiireinen, mutta yritän muistaa levätäkin välillä ;))

Edellisessä postauksessa kaavoitettiin tossut, nyt päästään ompelemaan! Tossujen ompelu on nopeaa ja hauskaa, ainakin minusta :). Ennen aloittamista lue ohje kerran läpi ajatuksen kanssa, kiinnitä erityistä huomiota kohtaan 5, jossa on ompeluun eri vaihtoehtoja!

Tarvitset:
- Kaavat (leikkaaminen on kovin helppoa, kun käytät molempiin tossuihin omaa kaavaansa)
- Kangasta pohjaan (jalkaa vasten tuleva) sekä päälliseen. Trikoo, college, farkku, puuvilla, pellava. Melkein mikä vaan toimii. Kovin harva sidoksista en suosittele, sillä levyvanu näkyy kankaan läpi.
- Kangasta pohjaan (lattiaa vasten tuleva). Tässä toimii parhaiten sellaiset kankaat, jotka eivät luista. Itse olen käyttänyt muovitettua froteeta, pul-kangasta, kotitossuissa myös nahkaa. Kankaaseen voi myös tehdä liukuesteet esimerkiksi Sock Stopilla.
- Levyvanua tai vastaavaa pehmikkeeksi pohjaan (lisäksi päälliseen, jos haluat tehdä siitä tukevamman)
- Ohuisiin kankaisiin tukikangasta
- Kanttinauhaa, pitsejä, nappeja, silityskuvioita, mitä koristeita nyt keksitkin
- Ompelukoneen lankoineen ja neuloineen ja tietysti sakset (ratkojaa ei toivottavasti tarvita ollenkaan!)
- Iloisen mielen ja mahtavan fiiliksen (no joo, kyllä se onnistuu vähän surkeammallakin mielellä, mutta eihän hymy pahaa tee)

MUISTA LISÄTÄ SAUMANVARAT leikkuuvaiheessa, 1,5-2cm riippuen valitsimiesi materiaalien paksuudesta. Reilummat saumanvarat helpottavat työskentelyä, liian voi leikata aina pois, mutta lisättyä niitä ei saa helposti :).

1. Leikkaa päällinen kaksinkertaisena, jos haluat siitä tukevamman. Itse teen tässä versiossa yksinkertaisena, koska farkku on itsessään jo tukevaa. Muista leikata toinen päällikappale peilikuvana ja leikata pieni hakkimerkki saumanvaraan ukkovarpaan kohdalle. Leikkaa samalla pohja päällikankaasta, muista tässäkin leikata toinen kappale peilikuvana ja laittaa hakkimerkit kohdalleen.

2. Leikkaa pohja luistamattomasta kankaasta

3. Leikkaa pohjan avulla levyvanusta kappale.

4. Kiinnitä tukikankaat päälliseen ja pohjan jalkaa vasten tulevaan kappaleeseen, jos olet valinnut ohuen kankaan.

HUOM! Jos sinulla on tulossa kaksinkertainen päällinen, johon haluat ommella päällisen keskelle jotain koristeita/kuvioita tee se tässä vaiheessa. Tossun sisäpuoli pysyy siistinä, kun kuvioiden nurjapuoli jää kankaiden sisälle.

5. Vaihtoehto 1.Ompele päällisen reunaan kanttinauha, käännä nurjalle, tikkaa aivan ommeljuovasta.

5. Vaihtoehto 2. Tai ompele päällisen reuna kaksi kappaletta oikeat puolet vastaikkain, käännä ja silitä sauma. Halutessasi voit tehdä tikkauksen tai kiinnittää koristeeksi pitsiä tms. reunaan tässä vaiheessa.

5. Vaihtoehto 3. Jos päätit laittaa levyvanua päälliseenkin, laita se päällimmäisen kappaleen puolelle. Aseta kankaat oikeat puolet vastakkain, ompele reuna ja käännä oikein päin. Tee päällitikkaus tai kiinnitä pitsi tms. Tee tukiommel myös tossuun kiinnittyvään saumanvaraan, levyvanu ja päällikappaleet pysyvät seuraavassa vaiheessa paremmin paikoillaan.

5. Vaihtoehto 4. Jos sinulla on tarkoitus ommella päällinen kaksinkertaisena (ja mahdollisesti myös levyvanu) ja haluat kanttauksen päälliseen, aseta levyvanu kappaleiden väliin, kappaleet tulevat tässä nurjat puolet vastakkain. Kiinnitä kanttinauha kohdan 5. Vaihtoehto 1. tapaan. Lopuksi tee aputikkaus päällisen saumanvaroihin kiinnittäen levyvanun samalla.

6. Kiinnitä päälliseen koristeet, silityskuviot tms.

7. Ompele levyvanu pohjaan päällitikkauksilla (jos haluat voit samalla tikata myös lattiaa vasten tulevan kappaleen samalla). Tikkaukset pitävät levyvanun paikoillaan myös pesuissa. Maun mukaan, joko ihan reunoista tai sitten keskelle villisti ja vapaasti (tai säntillisesti ja mittatarkasti, sen mukaan, mikä on sinulle ominta).

8. Tikkaa pohjakappale reunoista levyvanun ja pohjan päällikappaleen kanssa yhteen, helpottaa kanttinauhan kiinnitystä. Nämä aputikkaukset helpottavat varsinkin silloin, jos kankaat luistavat helposti. Tämän voit tehdä ihan kummalta puolelta tahansa, jos ompelet pul-kangasta, muovitettua froteeta tai nahkaa valitse koneeseen teflon-paininjalka tai ompele leivinpaperin läpi. (Jos haluat, voit samalla kiinnittää jo päällikappaleen pohjaan.)

9. Nyt kiinnitetään päällinen. Tarkista, että laitat hakkimerkit kohdakkain, oikea päällinen oikeaan pohjaan, vasen päällinen vasempaan pohjaan. Päällisen nurja puoli tossun pohjan oikeaa puolta vasten. Sovita tossuja jalkaan, jotta näet niiden istuvuuden ja koon. Tee tarvittavat muutokset tossuihin (ja samalla myös kaavoihin, jos aiot tehdä samalla kaavalla tossuja myöhemminkin).

10. Avaa kanttinauhan toinen reuna ja aseta oikeat puolet vastakkain. Ompele kanttinauha tossun reunaan. Aloituksessa tee pieni taitos kanttinauhan päähän, jotta se ei jää rumasti näkyviin oikealle puolelle. Minä leikkaan kanttinauhan vasta ompelun jälkeen oikeaan mittaansa, ja en yleensä neulaa kanttinauhaa ennen ompelua. Kaarteissa on minusta helpompi työstää nauhaa käsin ompeluvaiheessa. Tee siten kuin sinusta itsestä parhaalta tuntuu, yhtä oikeaa tapaa ei ole.

11.Leikkaa saumanvaroja tarvittaessa hieman kapeammaksi n.0,5cm (älä kuitenkaan liian kapeaksi, ettei kankaat purkaudu). Käännä kanttinauha nurjalle ja tikkaa kiinni ommeljuovaa pitkin. Kanttinauhan voi myös kiinnittää päällitikkauksella molemmat reunat kerralla, käyttämäni tapa on helpompi, jos nauha on kapeaa.

12. Laita sauna lämpiämään ja ihaile sillä aikaa maailman hienoimpaa kylpytossua. Sujauta saunan jälkeen tossu jalkaan! Mahtavaa, Sinä teit sen!

HEI, hetkinen! Jotain unohtui... Ompele toinen tossukin. (Huomasin nimittäin aloittaessani, että musta kanttinauha + musta farkku on äärimmäisen huono yhdistelmä ohjetta ajatellen, siksi tein yhden tossun tällä tavalla värillisellä kanttinauhalla ;)).

...ja jos kävikin jotain omituista, tai et oikein ymmärtänyt ohjetta, jätä ihmeessä minulle viestiä, niin katsotaan, voinko auttaa :). Olisi myös todella mukavaa, että mainitset alkuperäisen lähteen, jos käytät kaavoitus- ja tossuohjettani :). Otan myös mielelläni vastaan linkkejä ohjeellani tehdyistä tossuista! Toivottavasti ohjeesta oli apua niille, jotka sellaista tarvitsevat!

Ja tässä on se, mistä oikeasti aloitin tossujen ohjeen kanssa. Pojalle toiset kylpytossut. Heijastavasta silityskalvosta leikkasin tähdet (silityskalvo Pikku Piltistä), vetoketjut koristeeksi. Näitä samoja vetoketjuja minulla riittää, ostin taannoin kirppikseltä jättisäkin (n.40kpl) metallisia vetoketjuja yhteensä 2€ hintaan ;). Kangas vanhoista farkuista, muovitettu frotee oli käytössä pojan sängyssä vauva-aikana suojana ja levyvanu sekä kanttinauhat Eurokankaasta.

Näitä tossuja ehtii hyvin ommella vaikka pian olevan isänpäivän lahjoiksi, koristelee vaan isän maun mukaan tai antaa lasten koristella tossut :). Kangastussit ja -värit ainakin pysyvät ihan pienempienkin lasten käsissä. Isänpäivä lahjavinkkejä yhdessä lasten kanssa toteutettaviksi löydät vanhemmista postauksista täältä , täältä ja täältä. Ja nyt saattekin vinkata niitä minulle, laitetaan parhaat itse tehdyt lahjavinkit jakoon! Oma pää on nimittäin täynnä työasioita, joten olisi kiva saada mukavia vinkkejä yhdessä lasten kanssa tehtävistä lahjoista tai sitten ihan yksinkin.

Mukavaa viikonjatkoa!

Ensimmäistä kertaa meillä juhlitaan Halloweenia. Olen pitänyt koko juhlaa vähän ns. turhana, minulle on riittänyt kynttilöiden sytytys läheisten muistoksi. Mutta kuten monessa perheessä, hiipi tämä juhla meillekin pojan myötä. Eskarissa vietettiin jo halloween-juhlat, kauppojen hyllyiltä löytyy tarvikkeita, television lasten ohjelmissa vietetään Halloweenia. Kotiinkin piti siis saada koristeita.

Tällä kertaa koristeiden valmistuksen hoitivat poikani ja mieheni. Hämähäkit on tehty puolikkaista styrox-palloista, maalattu akryylimaalilla ja piipunrasseista jalat ja tarrasilmät.

Lasipurkki sai yllensä kurpitsanmalliset pahvit. Lepakoita ja kurpitsoita löytyy myös seiniltä.

Ja pukeutuminen? Onneksi sain "myytyä" viime keväänä tekemäni susipuvun ihmissuden asuna :). Tein kyllä myös perinteisen lakanakummituksenkin kotioloihin, hauskaahan se on muita säikytellä :D. Juhlinta ei meillä sisällä mitään ihmeellistä, herkuttelemme hieman ja lapsi saa säikytellä meitä aikuisia :).

Vietetäänkö teidän perheissä Halloweenia? Jos, niin mitä kaikkea siihen kuuluu? Mitä ajatuksia ulkomailta tulleet uudet juhlat sinussa herättävät?

Mukavaa viikonloppua kaikille, tapaamme jälleen ensi viikolla!

On hetkiä, jolloin haluaa käpertyä omaan itseensä. Olla tavoittamattomissa, hiljaa, ilman mitään teknistä vimpainta, ylimääräistä ääntä paossa. Paossa sitä kuva- ja ideatulvaa, mitä sosiaalinen media tuottaa omaan päähäni. Silloin hakeutuu omaan turvapaikkaan. Siihen paikkaan, jossa aika pysähtyy ja pääsee kokoamaan itsensä, ajatuksensa ja tunteensa taas kasaan.

Niinä hetkinä haluaa ettei mikään ärsytä aisteja tarpeettomasti. Pukee päälleen sen kaikkein mukavimman asun, lämpimimmän, värittömimmän. Istahtaa alas ja antaa turvapaikan parantaa oman mielen. Minulle paras turvapaikka on metsä. Luonto ja sen kauneus parantaa mieltä kaikkein parhaiten. Jos metsään ei sillä hetkellä pääse, istun mielelläni kiikussa lukemassa kirjaa. Tai katselen ulos, metsää sielläkin näkyy. Luonnon keskellä asumisessa on se hyvä puoli, että mieltään saa parannettua helposti. Minulla aivot käyvät usein ylikierroksilla, ideoiden ja päivän tapahtumien, tekemättömien ja tehtyjen töiden ja kotitöiden vuorottainen pyöriminen päässä tekee koko kehonkin levottomaksi.

Metsäretken korvaa myös jooga ja illalla sängyssä jonkun kirjan lukeminen. Koskaan en ota liian jännittävää kirjaa tai kielellisesti/ajatuksia haastavaa, niitä luetaan sitten illalla sohvalla. Sänkykaverikseni kelpuutan hömppää tai muuten hyvän mielen tuovaa lukemista. Minulle on äärimmäisen tärkeää pysähtyä välillä. Kunnollisen rauhoittumisen jälkeen tuntuu, että oma luovuus ja ideat pääsevät parhaaseen loistoonsa. Pystyn paremmin käsittelemään uutta ideaa ja työstämään ajatusta oikeaan suuntaan. Kuuntelemalla omaa sisintään saa myös yllättävän paljon voimaa toteuttaa unelmiaan.

Mitkä teidän konstinne aivojen rauhoittamiseen ideoiden ja kuvien runsaudessa ovat? Tarvitsetteko ollenkaan hetkiä rauhoittumiseen, vai pystyttekö olemaan ilman hiljaisia hetkiä? Mistä teidän luovuutenne ja ideanne saavat voimaa kasvaa?

Tahdoin ensimmäistä kertaa kokeilla Ottobren naisten kaavoja, ostin oikein viimeisimmän lehden sitä varten. Vaatteiden mallit vaikuttivat mielenkiintoisilta ja kaava oli ihan ok. Valitsin hieman liian suuren koon itselleni, enkä ole vieläkään jaksanut pienentää tätä. Taskupussi on liian pieni, sinne ei mahdu nenäliinaa ja kotiavaimia kummempaa (ja saa koko ajan pelätä, että se avain tippuu taskusta).

Kaava/Pattern Ottobre Woman 5/2015 1.Twig
Kangas/Fabric MiszkoMaszkon Suomut trikoo Käpyseltä

Tällaisista pitkistä palmikkosukista olen haaveillut kauan. Ja kauan näiden teossa menikin. Aloitin sukkien neulomisen juhannuksena. Tavoitteena oli saada nämä valmiiksi syksyyn mennessä ja tadaa, 31.8 päättelin viimeisen langan. Tavoite saavutettu :). Välissä oli tietenkin aikoja, jolloin en puikkoihin koskenut ollenkaan. Se toisen sukan tauti vaivasi. Minulle nimittäin iskee tylsyys toista sukkaa neuloessa, kaipaan jo jotain uutta :).

Mallista kyllä tykkäsin, vaikka alun pienet palmikkorivit olivatkin aika työläitä. Yritin neuloa niitä ilman apupuikkoa (videon opastuksella), mutta eihän siitä mitään tullut. Hidasta oli touhu. Joten apupuikon kanssa tein sitten vanhalla tutulla tavalla.

Sukkien ohje/Pattern for woolen socks Drops 103-10
Lanka/Yarn Novita 7 veljestä
Puikot 3,5

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Näemme taas ensi viikolla!

Joulun lähestyessä on hyvä aika aloittaa lahjojen ja pienten viemisten/muistamisten suunnittelu ja valmistaminen. Joulukukat ovat aina kauniita ja suklaakin maistuu monelle, mutta on olemassa niitä ihmisiä, joille edellä mainittuja tulee joka joulu ämpärikaupalla. Olen itse tykännyt tehdä jotain pientä, sellaista jolla voisi kuvitella olevan käyttöä myöhemminkin. Koostan tähän postaukseen blogissani aiemmin julkaistuja jouluviemisiä tai pieniä lahjavinkkejä, joista osan ehtii hyvin toteuttaa kiireisessäkin arjessa. Osan viemisistä voi tehdä myös lasten kanssa, kivoja lahjoja, joita voi viedä vaikka isovanhemmille tai muille lapsen läheisille.

1. Jouluiset Tilda-tontut valmistuvat helposti Tone Finnangerin Tilda Satumainen Talvi -kirjan ohjeilla. Myös saman tekijän Tildan talossa -kirjasta löytyy hauskoja tonttuja. Tonttujen kaavoja voi myös itse tehdä, mikä sen hauskempaa kuin hauskat itse kaavoitetut tontut.

2. Saapuvien joulukorttien säilytykseen on monenlaisia tapoja. Tein tällaisen pussin joulukorteille. Pussiin voi toki laittaa sisälle mitä ikinä keksii. Tähän pussiin tein rautalangasta ripustuslenkin.

3. Hauskaan poropussiin voi sujauttaa viemisiksi melkein mitä vain. Karkit, kahvit, piparit ja muut saavat itselleen uudenlaisen kääreen ommellusta pussista. Pusseja voi koristella mielensä mukaan jouluaiheisilla kuvilla. Kivoja kuvia löytyy mm. Tone Finnangerin kirjoista, niissä on myös ohjeet kuvioiden tekemiseen.

4. Isovanhempien sydämissä on aina paikka lapsenlapsille. Paina lapsen kädenjälki ensin kankaalle ja kiinnitä kangasväri ohjeen mukaan. Ompele sen jälkeen sydän ja siivet sekä ripustuslenkki. Suloinen pieni lahja on valmis.

5. Juomatölkkien klipsuista virkkaa nopeasti lasinaluset sekä lautasliinarenkaat kukilla. Ohjeen lasinalusiin ja lautasliinarenkaan kukkaan löydät Seija Saarisen Tölkkidesign -kirjasta.

6. Vieläkin nopeammin lautasliinarenkaat valmistuvat helmistä. Itse pujotin nämä helmet ohueen rautalankaan, mutta ihan tavallinenkin lanka käy.

7. ja 8. Virkatut korit saivat sisälleen turkinpippurilla ja mariannella maustettuja kuivattuja omenoita (ohje täällä), lapsen maalaamat puiset paistinlastan ja haarukan,karkkeja ja pipareita. Pipareista tulee hauskoja, kun antaa lasten hoitaa koristelut. Koiraperheisiin koriin sujahti myös herkkuja koirille. Minusta on mukavaa muistaa kaikkia perheenjäseniä ja valita herkkukorien sisältö sen mukaan, mistä kukin lahjansaajan perheestä tykkää (tai oletan tykkäävän). Paistinlastoissa maalasimme vain varsiosan ja suojasimme ruokaan koskevan osan muovipussilla. Maalin kuivuttua lakkasimme lastojen varret huolellisesti.

9. Tiskirätit tai -liinat (miten kukakin tykkää näitä kutsua)olen virkannut bambulangoista. Näitä toki voi neuloakin ja virkkaamallakin saa monen näköistä rättiä aikaiseksi. Siksak-kuviolla ja pyöreänä virkatut rätit tuovat erilaista ilmettä.

10. Kädet ja kasvot pyyhkeiden teksti on tehty kirjainsabluunan läpi tuputtamalla. Ruutukankaasta ommellaan kaitale vohvelikankaan yläreunaan. Näissä kannattaa muistaa ne ripustuslenkit myös :).

11. Talvisin monessa talossa lämmitetään takkaa. Vanhoista farkuista syntyy kestävät ja pestävät patakintaatkin. Tulitikuille voi ommella oman pussin farkkujen viidennestä taskusta (täällä juttua asiasta enemmän).

12. Käsipyyhkeet on näppärä kiinnittää kahvaan napilla. Keittiössä varsinkin on mukavaa, kun pyyhe löytyy helposti. Kaunis pyyhe saa näkyä. Koristeompeleet, näyttävät napit ja pitsit kannattaa ottaa esille ja tehdä pyyhkeistä saajansa tyyliin sopivia.

13. Lihakset jumissa, kolottaa niveliä? Lämmitettävä tai jäähdytettävä kaurapussi on lahjojen klassikko. Tee kauralle oma pussi lakanakankaasta ja ompele sille päällinen tyynyliinatekniikalla. Päällisen voi koristella vaikka lapsi tai sitten siihen voi itse painaa mieleisiä kuvia. Päällinen irrotetaan ennen pussin lämmitystä (kangasvärien käyttäytymisestä mikrossa tai uunissa en tiedä yhtään, siksi on syytä olla varovainen).

14. Pestyt säilyketölkit saavat akryylimaalilla ja lapsen kädenjäljellä uuden ilmeen. Purkkiin voi myös kirjoittaa esimerkiksi "älä vie isin kyniä". Purkeista voi koristella myös jouluisia ja istuttaa siihen pienen joulukukan.

15. Perinteinen kauppakassi lapsen maalaamana on mummeille mieleinen lahja. Jos ei huvita ommella, kasseja saa kaupoista valmiina.

16. Selän pesu on hankalaa. Puinen pesuharja sai leimasinkuvioita ja tekstejä sekä lakkaa. Nyt on selän pesu helppoa ja hauskaa.

17. Lasinalusia voi virkata myös jouluisilla väreillä tai saajan sisustukseen sopiviksi. Ohjeen löydät täältä.

18. Kestosuodatinpussit lakanakankaasta, nopea ja helppo tehdä. Pussit voi halutessaan vaikka keittää, mutta yleensä käsinpesu ja huolellinen huuhtelu riittää. Ohjeen olen kirjoittanut tänne.

19. Tiskirättien ompelu on nopeaa. Nämä pestävät ja kestävät rätit syntyivät joustofroteesta ja trikootilkuista.

20. Leivinliinoihin voi painaa leimasimilla kuvioita tai kirjoittaa tekstiilitusseilla kauniita tekstejä. Rauhallista Joulua - teksti on painettu leimasimella, tähdet ja sydämet tehty perunaleimasimella. Pienet piparimuotit ovat hyvä apu tehdessä perunaan kuvioita. Paina piparimuotti perunaan ja leikkaa veitsellä muotin ympäriltä ylimääräiset perunat pois. Lapsen kädenjäljet voi myös painaa mummeille ja ukeille, miksei kummeillekin.

21. Neulahuovutettujen tonttujen sisälle on laitettu vanupallo ja villaa kieputettu päälle. Muutamia pistoja kiinnittämään villa paikoilleen ja tontut ovat nopeasti valmiina.

22. Pieneen sinkkiämpäriin (tai edellä mainittuun säilyketölkkiin) voi laittaa hieman havuja ja tulppaaneja tai muita leikkokukkia. Sido kaunis koriste jouluisella nauhalla kiinni purkkiin.

23. Tabletti tai kirja saa ommellun, riisillä ja vanulla täytetyn tuen. Ompele pieni pätkä nauhaa saumaan, jotta latauspiuha pysyy paikallaan. Näihin voi myös ommella pienet taskut, joihin mahtuu laturi.

24. Ja esiliinat, kyllä niitä vielä tarvitaan :)! Lapselle hauskan essun saa kuviollisista kankaista. Aikuiselle myös.

25. Koti-, vieras- tai kylpytossut. Helpolla ohjeella onnistut! Kaavoituksen löydät tästä ja ompelun ohje täältä :).

26. Virkkaa lukutoukalle hänen suosikkikukkansa kirjanmerkiksi. Hyviä virkkausohjeita löytyy mm. pinterestistä.

27. Farkkujen yläosasta saa myös kauniin kassin tai pussin lahjoille. Leikkaa farkuista lahkeet, ompele pohjasauma ja halutessasi farkkujen lahkeista leikatusta kaitaleesta kahvat. Koristele.

28. Lahjojen paketointiin voi käyttää myös kankaita. Yksinkertaiset kangaspussit ovat kaikkein helpoimpia tehdä. Farkkujen lahkeesta syntyy helposti pieniä pusseja. Ompele pohjasauma ja nauhakuja lahkeeseen. Halutessaan näihin voi tehdä erilaisia koristeita. Kankaisia lahjapusseja voi kierrättää vuodesta toiseen ja samalla vähentää joulun aikana syntyvää paperijätettä.

Kauniisti paketoidut lahjat ovat aina ilo silmälle ja saajalle. Hyvät käyttö- ja hoito-ohjeet takaavat sen, että tuote tuottaa iloa saajalleen pitkään.

Joko teillä on aloitettu valmistautuminen tulevaan jouluun? Minulla vielä on kaikki suunnitteluasteella :). Tämän päiväinen paksu lumipeite sai mielen jo jouluiseksi, kohta voi heittäytyä jo oikeasti joulutunnelmaan. Viettäkää mukavaa viikkoa!

Ompelin pojalle legginsit. Kyllä. Isolle pojalle. Ensimmäinen live kommentti niistä oli, että eihän legginsit kuulu pojille. Miksi ei? Kun nehän on tyttöjen vaatteita.Vai mitä mieltä olette? Voiko pojat käyttää niitä legginsejä vai ei?

Legginsien ompelu lähti ihan tarpeesta. Pojalla on eskassa kovin kiire ulos, joten ei siellä ehdi heittämään paksuja collegehousuja toppisten alta. Ongelma: atooppinen iho äityi pahaksi ja hikinäppylät valtasivat jalat. Ratkaisu: ohuet mukavat housut, jotka eivät niin paljoa aiheuta hikoamista.

Toinen uusi villitys tuli kavereiden myötä. Collegetakit. Aiemmin meillä on niitä käytetty vain kesän viileimmillä säillä päällystakkina. Nyt oli tarvetta sellaisille myös sisäkäytössä. Toisaalta tämä menee todella hyvin myös välitakkina näillä pikkupakkasilla. Ja ulkoilu on kuitenkin se pääasia. Olen joillekin kertonutkin, että poika käy metsäeskaria. Toki heillä on puuhia myös sisälläkin (syönnit ainakin), mutta joka päivä sinne metsään mennään ja siellä opetellaan numeroista ja kirjaimista lähtien kaikkea. Tämä on asettanut vaatetuksella ihan erilaisia vaatimuksia kuin mitä luulin ennen tietoa, että meillä onkin täällä tällainen eskari (saimme kuulla vasta syksyn vanhempainillassa :D). Kunnon ulkovaatteet ovat olleet tarpeen ja ne minun hienot ompelemat siistit sisävaatteetkin ovat jääneet aika vähälle käytölle.

Oujee! Rock boy rock :). Kuvaus oli hauskaa, pojalla oli todella kivoja poseerauksia, mutta äidin kameran käytön syytä oli se, että kuvat tärähtivät.

Legginseihin ompelin takataskut ja kaksoisneulalla sivuun tikkaukset. Vyötäröllä kuminauhaa.

Takkiin applikoin M-kirjaimet eteen ja taakse. Ja ensimmäistä kertaa ikinä lyhensin avovetoketjun ihan itse! Vetoketjun yläpäästä vedin pihdeillä ylimääräiset hampaat pois ja ompelin stoppariksi kaitaleet vinokantista. Vielä ainakin on pelannut, katsotaan miten paljon kangas kuluu käytössä. Poika käyttää myös koruja innokkaasti, tämän kyseisen korun hän teki legoista. Ja tokihan sellainen hienous täytyy kuvissa olla mukana ;).

Muistin peräti ripustuslenkinkin! Hurraa! Pääntien ja vetoketjun reunat huolittelin Eurokankaasta löytyneellä kanttinauhalla. Kiinnitin kanttinauhat samalla, kun tikkasin reunat kaksoinneulalla (meillä on sovittu Rouva Berninan kanssa, että tästä lähdin kaksoinneulalla tehdään nättiä jälkeä).

Legginsien kaava/pattern for leggings Ottobre 4/2013 30.Segment
Legginsien kangas/fabric in leggings Jyväskylän kangaskauppa legginstrikoo

Takin kaava/pattern for jacket Otobre 4/2013 22.Pocket Boy
Takin kangas/fabric in jacket Savon Pala Resori Eurokangas

Joulukuu alkaa lähentyä, mekin innostuimme koko perhe askartelemaan joulukortteja. Aloitin myös himmelin tekoa, josta taitaa muotoutua ikuisuusprojekti. Ensimmäinen lahjakin on paininjalan alla. Tosin tänä vuonna lahjoja en juurikaan ompele, ajattelin suosia kotimaisten käsityöläisten tuotteita. Katsotaan miten mieli muuttuu, kun teidän blogeissa paljastuu toinen toistaan hienompia joululahjaideoita :D!

Mukavaa marraskuun viimeistä viikkoa kaikille! Seuraava postaus tulee viimeistään ensi viikolla, toivottavasti jo viikonloppuna ;).

Maailmalla kuohuu ja tapahtuu. Uutisvirta on täynnä surullisia uutisia. Sitä välillä kuvittelee elävänsä lintukodossa, pienessä omassa turvallisessa maassa. Tänne ei maailman pahuus yllä. Vai yltääkö sittenkin?

Oikeasti en ole koskaan pelännyt kovin paljoa maailmalla tapahtuneiden juttujen vuoksi. Eurooppa on ollut kohtuullisen rauhallista aluetta. Viime aikaiset tapahtumat saivat ensimmäistä kertaa kunnolla minutkin miettimään. Mies on käytännöllisesti katsoen tämän syksyn ollut viikot ulkomailla. Euroopassa. Juuri niissä maissa, joissa tällä hetkellä pyydetään olemaan varovaisia. Kiertänyt suuria tapahtumia, joista tällä hetkellä varoitetaan uutisissa. Nyt sillä joka iltaisella puhelinsoitolla on suurempi merkitys. Sitä odottaa kellon kanssa ja huolestuu, jos mitään ei kuulu.

Asumme rauhallisella alueella, tänne ei yleensä eksy ketään ohikulkijoita. Varoitukset lähialueilla kiertävistä ryöstäjistä eivät juuri koskettaneet. Tänne ei ihan helpolla löydä, eikä taloja juuri näy isolle tielle. Sitten alkoi liikenne lisääntyä, outoja autoja vailla päämäärää (umpitie ja vähän asukkaita). Myönnän, että entistä tarkemmin tarkistan ovia. Yöllä säpsähtää pienimpäänkin ääneen ja jää kuulostelemaan, mistä se kuului.

Pelolle ei pitäisi antaa valtaa. Se rusentaa, vie voimia ja stressaa. Ja mitä siitä hyötyy? Ehkä sen, että on valppaampi? Tarvitseeko ihmisen elää jatkuvassa pelossa, valmiina kaikkeen mahdolliseen? Löytyisikö sisälle rauha ja onni? Tällä hetkellä kaikki on ihan hyvin. Tällä hetkellä olemme koko perhe olemassa, saamme viettää aikaa yhdessä ja elää elämäämme.

Älä elämää pelkää

Älä elämää pelkää,

älä sen kauneutta kiellä.

Suo sen tupaasi tulla

tai jos liettä ei sulla,

sitä vastaan käy tiellä,

älä käännä sille selkää.

Älä haudoille elämää lymyyn kulje:

Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

Kuin lintu lennä,

älä viipyen menneen rauniolla

nykyhetkeä häädä.

Suo jääneen jäädä,

suo olleen haudassa olla,

tulevaa koe vastaan mennä.

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:

On kuoleman portti aina avoin.

Älä koskaan sano:

"Tämä on iäti minun."

Elon maljasta juovu,

taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.

On maailman rikkaus sinun,

kun mitään et omakses ano.

Elä pelotta varassa yhden kortin:

Näet aina avoinna kuoleman portin.

Kaarlo Sarkia

Kaarlo Sarkian runon tapasin ensimmäistä kertaa konfirmaatio-päivänäni. Kummini sen minulle oli kirjoittanut ohjenuoraksi tulevaan elämään. Se kosketti silloin ja koskettaa vieläkin. Älä elämää pelkää, siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Tämän laukun virkkasin pari vuotta sitten. Halusin kokeilla siksak-kuviota johonkin ja virkkasin sen kummemmin miettimättä, mitä tästä valmistuu. Langat loppui, virkkaus oli valmis. Ja se jäi pyörimään ja etsimään omaa suuntaansa tuotteena. Vihdoinkin ennen Tampereen messu-reissua (kiitokset mukavasta päivästä ihanat VillaPipo, Helmoja ja Hepeneitä, Pizzicato sekä lukuisat muut mahtavat blogikaverit) sain virkkauksestani inspiraation. Tarvitsin pienehköä olan yli tulevaa laukkua, helpoin kantaa mukanaan. Vuoritin laukun puuvillalla. Hihnoiksi ompelin nahasta pitkät nauhat, jotka letitin ja kiinnitin käsin ompelemalla laukkuun.

Lanka/Yarn Novita Kelo koukku/hook 10
Kangas/Fabric Kangas ja Sisustus In
Nahka/Leather vanhasta nahkatakista/from old leather jacket
Napit/Buttons Mummon vanhasta takista/from my granny's old jacket

Huomenna alkaakin joulukuu! Ja samalla alkaa myös Onni-blogien joulukalenteri (tästä linkistä pääset kalenteri-sivulle, johon ilmestyy uusimman luukun linkki. Löydät kalenterin myös blogini sivupalkista joulukuun ajan). Joka päivä jouluaattoon saakka joku Onni-blogisteista julkaisee jouluun liittyvän postauksen. Torstaina 3.12 on minun vuoroni, joten pysykäähän linjoilla :). Inspiroivaa, rauhallista ja ennen kaikkea pelotonta viikkoa teille!

Short summary in English: This crocheted bag is small enough for the most essential things. My wallet, cellphone, keys and lipstick fits there and some room is still left. I sewed three leather straps and plaited them together. Strap is attached in to bag with hand stitches. And I just love this bag <3! Have a nice week!

Ihana joulukuu, ihana joulun odotus. Onni-blogien yhteisestä joulukalenterista löytyy jokaiselle jotakin, kuuluuhan meihin monen aihealueen bloggaajaa. Eilen saimme ohjeen Kädenjälkiä sydämessä -blogin herkullisiin konvehtikuusiin (<- klik) ja huomenna on vuorossa Satua-blogi, käykäähän tutustumassa! Tänään kolmannessa luukussa näette tämän vuoden korttiaskarteluni tuloksia, ja ehkä sieltä löytyy jokin kiva idea, jonka haluat toteuttaa itse. Vielä ehtii tehdä joulukortteja, sillä joulupostimerkillä kortit voi lähettää aina 14.12 saakka.

Näissä kaikissa korteissa on elementtejä, jotka syntyvät nopeasti. Valmiit kauppojen jouluiset askartelupaperi-pakkaukset ovat loistavia nopeaan askarteluun. Kivoja jouluisia kuvia, valmiita tekstejä ja kauniita paperivaihtoehtoja. Pelkällä liimapuikolla ja saksilla pärjää pitkälle. Erilaiset kaksipuoleiset tarratyynyt tuovat kolmiuloitteisuutta ja ilmettä kortteihin. Leimasimia ja kuvioleikkureita löytyy nykyään myös suuremmista marketeista, joten niitä on helppo napata mukaansa kauppareissulla (jopa meidän pieni lähikauppamme tarjoaa näistä jonkinlaisen valikoiman).

Yleensä teen samalla mallilla kaikki kortit, tai sitten paria erilaista. Tänä vuonna päätin tehdä toisin ja tehdä jokaisesta kortista erilaisen! Muutama ilta ja yksi päivä minulla meni oman huoneeni kätköillä. Tutkin ja mietin vaihtoehtoja. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löytyi hurjan paljon kivoja vaihtoehtoja korttien toteutukseen. Perheen miesväki teki oman panoksensa kortteihin. Suurin osa näistä korteista sopiikin myös lasten kanssa tehtäviksi. Kuvioleikkurit ja leimasimet ovat ainakin meidän pojasta kivoja kapineita :).

Kaikki korttipohjat Askartelukulmasta
Rauhallista Joulua leimasin Askartelukulmasta
Lumihiutale leimasin Suomalaisesta kirjakaupasta
Jouluiset paperit ja valmiit kuvat Prismasta (Jouluiset paperilehtiöt)
Kuvioleikkurit ja leimasinvärit Tiimarista
Nauhat Eurokankaasta/Askartelukulmasta/Omista kätköistä

Takana vasemmalta oikealle: 1. Lumihiutaleet leimattu erilliselle kartongille, leikattu ja kiinnitetty tarratyynyllä.
2. Yläosaan leimattu teksti, alaosaan lumihiutaleita. Keskelle solmittu nauhaa.
3. Kuvioleikkurilla leikatut lumihiutaleet kiinnitetty tarratyynyillä, lisäksi valmiita helmitarroja.
4. Teksti ja hiutale leimattu erilliselle paperille, leikattu ja kiinnitetty tarratyynyillä.
Etualalla: Oksa maalattu helmiäismaalilla, lumihiutaleet kuvioleikkurilla. Valmis teksti paperilehtiöstä.

Vasemmalta oikealla: 1. ja 3. Sydänkuvio Suomalaisesta kirjakaupasta, liimattu. Toisessa valmis paperilehtiöstä leikattu teksti, toisessa leimasimella.
2. Porot kuvioleikkurilla, lumi maalattu helmiäismaalilla.
4. Kuusi maalattu helmiäismaalilla, tähteen lisäksi kimalletta ja kuusen oksille helmitarroja.

Kuusi on tehty tikkauslangoilla ja neulalla. Piirsin pohjalle ensin kolmion, jota pitkin pistoja oli helpompi pistellä. Tämä kortti (kuten suurin osa näistä) on helppo toteuttaa myös lapsen kanssa, silloin kannattaa pistellä neulalla valmiiksi reikiä, jotta lapsen on helpompi pujotella itse neulaa ja lankaa kuviossa. Tässä toimisi parhaiten kirjontalangat tai villalangat, mustaan pohjaan nämä tikkauslangat tahtovat vähän kadota.

Sydämet on leikattu kuvioleikkurilla, tussilla piirretty "nauhat" ja sydämiä. Lahjapaketit leikkasin erilaisista kuviopapereista ja solmin niihin kivat nauhat.

Joulusukat kuviopapereista, naruna juuttinarua. Pieni lankalenkki vihreässä sukassa tuo aitouden tunnetta. Toki sukat voisi vaikka neuloa tai virkata tai leikata kankaasta. Oikealla olevassa kortissa kuviopaperia alaosassa, välissä jouluista nauhaa ja ylhäällä kuviopaperista leikattu pakettikortti.

Vasemmalla oleva kuusi on leikattu erilaisista kuviopapereista. Koristeeksi liimailtu kuvioleikkurilla leikattuja kuvoita. Samoin kuvioleikkurilla leikatut kuviot koristavat keskellä ylhäällä olevaa kranssia. Pieni satiinirusetti somistaa kranssin jouluiseksi. Oikean puoleinen valmis sydänkuvio on liimattu punaiselle kartongille ja leikattu siitä irti. Pussista pilkottavaan korttiin on leikattu jouluisista paperilehtiöistä löydetty kuva. Näissä valmiissa kuvissa lapset saavat hyvää harjoitusta saksien käyttöön.

Tässäkin vasemman puoleisessa kortissa on hyödynnetty jouluisen askartelulehtiön valmista kuvaa, joka on liimattu kuviopaperille. Lumiukkoon käytin kahta nappia, satiininauhaa kaulaliinaksi ja kartongista leikattua hattua. Lumihiutaleet ja teksti on maalattu helmiäismaalilla (tai itseasiassa pursotettu, kyseisessä maalissa oli pursotin nokka valmiina).

Muistaako joku vielä oljista letitettyjä sydämiä? Itse muistan sellaisen tehneeni ala-asteella. Oikeita olkia tähkineen ei minulla nyt ollut, joten letitin juuttinarua ja kiepautin siitä sydämen, jonka liimasin korttiin kiinni. Satiininauhasta vielä rusetti. Keskimmäisen kortin kuusimetsään leikkasin eri kokoisia kolmioita ja helmiäismaalilla tipauttelin lumihiutaleita. Rusetti-kortissa yhdistyvät leimailun helppous ja kauniit nauhat.

Vieläkö teillä lähetetään joulukortteja, vai onko perinne jo hiipumassa? Teettekö kortit itse vai suositteko kauppojen valmiita kortteja? Mitä ajatuksia itse tehdyt kortit teissä herättävät, ovatko ne ehdoton hyi vai kiva juttu :)?

Joulun odotus on virallisesti alkanut, nyt vain nokka kohti iloista ja rauhallista juhlaa. Näemme jälleen ensi viikolla! Viettäkää mukavaa loppuviikkoa ja muistetaanhan myös joulukiireiden keskellä rentoutua :)! Toivotan lämpimästi tervetulleiksi myös uudet lukijat, mukava, kun olette tulleet joukkoon mukaan!

Scroll down for English. Lapset kuuntelevat korvat höröllä, kuuluuko ulkoa tontun askeleita? Vilahtiko siellä punainen hattu? Mikä oli tuo helinä ja kilinä? Mielessä välähtää kysymys, olenko ollut tarpeeksi kiltti? Tuoko joulupukki lahjoja? Näkikö tonttu, kun aamulla suutuin?

Tunnustan, että joskus olen turvautunut siihen "tonttu tarkkailee" lauseeseen. Mutta miksi ihmeessä? Kuuluuko se osaltaan joulun taikaan? Saanko sanoa, että kaikki lapset ansaitsevat lahjansa, käyttäytyivät sitten kuinka tahansa? Joulu on ihmeellistä aikaa lapsille, jännittävää ja hauskaa yhtäaikaa. Halutaan uskoa joulun taikaan ja satuihin, ehkä hieman epäillen. Pelätäänkin hieman; jos uskon menettää, tuleeko lahjoja?

Itse mietin pitkään lapsen synnyttyä, kumpi on oikeampi tapa; kertoa heti totuus vai antaa lapsen säilyttää uskonsa joulupukkiin. Muistan itse sen ihanan jännityksen ja odotuksen. Mutta sitä en muista, milloin huomasin, että koko juttu olikin keksitty. Ja miten ratkaisin asian oman lapseni kohdalla? Puoli totuudella. Vanhemmat ja läheiset ostavat suurimman osan lahjoista, mutta jokainen lapsi saa jonkun paketin myös Korvatunturilta. Kiitoksia tästä Mauri Kunnakselle. Nyt ei tarvitse kaikkia lahja-asioita supista ja sipistä, mutta silti jää jouluun omaa taikaansa ja sadun ihmeellistä maailmaa. Miten teillä on ratkaistu joulun suurimman salaisuuden säilyttäminen?

Tonttu-tyttönen odotti monta vuotta ilman täytteitä keskeneräisien ompeluiden laatikossa. Joka joulu sieltä hyppäsi pöydälle pyörimään, mutta aina tuli kiireisempiä töitä. Tänä jouluna tyttönen sai vihdoin syntyä maailmaan.

Tone Finnangerin Tilda tonttuset ovat valloittavia, jokaisesta voi tehdä omalla tavallaan erilaisen. Suurensin Satumainen Talvi -kirjassa olleita kaavoja silloin aikoinaan aika silmämääräisesti, tonttu on n. 60cm korkea. Tämä tyttönen sai ylleen punaisesta villakankaasta mekon, hatun ja tossut. Ja Berninan koristeommel valikoimaan tutustuin myös, ja sieltähän löytyi taas ihanuuksia! Nämä ovat aika vähäisellä käytöllä olleet, vaikka valikoima onkin kattava ja laaja. Hiukset tontulle tein rautakaupasta löytyvästä pellavalangasta (jota ilmeisimmin käytetään erilaisten putkien ympärillä), kannattaa muuten tutustua rautakauppojen valikoimiin myös askartelu- ja ompelumielessä. Sieltä saa monesti hauskoja koristeita ja välineitä näihin erilaisiin töihin.

Esiliina syntyi mummoni vanhasta tyynyliinasta. Sydämeen kokeilin ompelukoneen pykäpistoa muistuttavaa ommelta. Ihan kivoja nämä koneiden koristeompeleet ovat, vaikka suosinkin enemmän perinteistä käsinkirjontaa. Ainakin näin kiireiseen aikaan pelastavat pulasta :).

Pitkät aluspöksyt tietysti, onhan talvi kylmää aikaa. Housut on tehty minun vanhasta paidasta, jonka hihoissa nämä pitsit komeilivat.

Pallot huovutin kauan sitten huovutusvimman ollessa suurimmillaan. Neulalla siis styroxpallon päälle, liimailin muutamia koristeita sekaan. Suurin osa koristeista on jo ehtinyt vuosien saatossa tippua ja kadota. Nämä pallot koristivat monta vuotta ikkunoitamme, mutta ovat nyt olleet vain laatikoiden pohjalla. Tänä vuonna kaivelin osan koristeeksi pöydälle.

Jouluisen kukka- .. no, asetelma on ehkä liian hieno sana, joten sanotaan vain suoraan: Tökin valkoisia ruusuja havujen kanssa sinkkiämpäriin ja kietaisin edellisten vuosien tapaan satiininauhan ja enkelikoristeen ympärille.

Meillä oli lapsuuden kodissani näissä kuvissa vilahtelevia erilaisia ihania vanhoja julisteita, kaksi niistä on kotiutunut minullekin. Äiti ei ollut varma, milloin nämä on hankittu. Mutta ovat olleet olemassa iät ja ajat, kuten teippien jäljet kulmissa kertovat. Näitä julisteita on otettu uudelleen tuotantoon ja niitä saa mm. Askartelukulmasta.

Ihanaa joulun odotusta teille kaikille! Näemme taas joko kovin jouluisissa tunnelmissa tai sitten hieman yllättävissä ;). Pysykäähän kuulolla! Blogia voitte nyt myös seurata Facebookin kautta, tervetuloa mukaan!

In English: Christmas time is filled with joy and excitement, was that noise from pixie's jingle bell? Kids wait for Santa to come. I was wondering if it's proper to tell the truth about Santa straight away or just wait and see when truth comes out. I decided to tell the half truth: Most gifts are bought by parents but every kid gets few gifts from Santa too.

This lovely pixie was waiting half finished several years. This Christmas I decided to sew her ready. And here she is! Red wool with little twist from my lovely Bernina Aurora, decoration stitches in my sewing machine are just so beautiful. Apron is made from my granny's old pillowcase.

Those snowballs are needle felted with some twinkle on them. Roses and spruce twigs looks nice together or what to you think about it?

You can follow my blog now in Facebook. Have a nice day!

Scroll down for English. Joulu, joulu. Sehän siellä ovella kovasti koputtelee. Nyt on viimeistään aika taas pohtia mitä viedä kyläilypaikkoihin, rakkaille ystäville ja läheisille joulun alla. Suklaata, kukkia, vai jotain ihan muuta? Minut pelasti pohtimiselta Kaikki Paketissa - blogin adventtikynttilät. Inspiroiduin tuikkujen koristelusta teipeillä. Helppoa, nopeaa, hauskaa. Kaiken lisäksi jotakin pientä viemistä, joka ei jää (toivottavasti) kenelläkään nurkkiin pyörimään. Ja jälleen kerran puuhaa, johon voi ottaa lapsenkin mukaan.

Ensimmäiset teipit ostin pienestä lähikaupastamme, kuuset, joulun toivotukset ja nuotit. Niillä pääsikin alkuun ihan hyvin. Ja kotoa löytyi vielä muutakin kivaa, mitä halusin näihin kokeilla. Pojan kanssa teimme jokunen vuosi sitten tyhjiin tuikkukuppeihin rairuoho-istutuksia. Kupit koristelimme silloin puuhelmillä. Kaksipuoleista teippiä kupin ympärille ja helmiä siihen kiinni. Aika kivoja.

Citymarketista löysin vielä pitsisiä teippejä. Niistäkin tuli kauniita. Kotona kaappien kätköistä löytyi reilut 10 vuotta sitten hankittuja kukka- ja sydänkoristeita. Näitä kuulkaas liimasin kaikkiin meidän häiden papereihin; kutsuihin, kuoriin, lahjarasioihin (annoimme vieraille heijastimet), menuihin, ohjelmiin. Pikaliima ja pinsetit apuna :D. 170 häävierasta. Kyllä huokaisin sen urakan jälkeen, että ei ikinä enää ;). Ja ei ole tarvinnut häitä suunnitella uusiksi, tammikuussa tulee jo 10 vuotta siitä tapahtumasta sekä 16 vuotta yhteiseloa miehen kanssa <3!

Kaupungissa joululahjaostoksilla ollessani huomasin Suomalaisessa kirjakaupassa tällaista ihanaa mustaa blingblig teippiä. Olihan sitäkin vielä ostettava. Nälkä kasvoi syödessä. Tähtitarranauhat tarttuivat mukaan samasta paikasta ja isommat koristetimantit hyppäsivät koriin Tokmannilta. Rokahtavat tuikut saivat alleen mustaa eristysteippiä (jota löytyy monessa värissä kotoa pikku projekteihin). Paljettejakin laitoin muutamaan tuikkuun. Koristeluideoita olisi loputtomasti!

Nyt on meillä valmiina pienet viemiset. Näillä aiomme tänä vuonna lahjoa myös pojan esikoulun opettajia ja hoitajia. Oman kiitoksensa saavat myös keittiöhenkilökunta sekä siistijät. Hekin tekevät arvokasta työtä, joka usein jää huomaamatta.

Kivat paketit tein tällä kertaa tylsästi (ja epäekologisesti) pienistä pakastepusseista. Kaunista nauhaa ja sydänkortit erilaisista koristepapapereista. Nyt on eri tyylisiin sisustuksiin, tai persooniin sopivat kynttilät valmiina :). Näitä on kiva muuten viedä vaikka pitkin talvea, kun valitsee teipit ja koristeet ajankohtaan sopivaksi. Ystävät varmasti ilahtuvat sydämellisistä tuikkukynttilöistä ystävänpäivänä :).

Täällä eletään kovin kiireistä aikaa. Ja hieman stressaantuneena. Tilasin kaksi viikkoa sitten kankaita joululahjoja varten. Mitään ei tilauksesta kuulunut (vaikka toimitusaika on 2-4 arkipäivää, ja muutoksista luvattiin imoittaa). Soitto paljasti, ettei tilausta ole vielä aloitettua pakkaamaankaan. Seuraavaksi sain sähköpostia, jossa kerrottiin osan tarvikkeista loppuneen varastosta. Juuri ne kankaat, joihin minulla oli suunnitelmat. Voitte varmaan arvata, että hieman alkaa tuntua jännitys. Ehdinkö saada kaiken valmiiksi? Mutta onneksi se joulu tulee, vaikka kankaat ei :D. Laitetaan sitten jälkitoimituksella lahjat. Kotiin on ilmestynyt uudet verhot ja tyynynpäälliset, niistä ehkä seuraavalla kerralla :).

Millä mallilla teillä muilla alkaa joulun laittaminen olla? Hyöryääkö pää tekemisen määrästä, vai menettekö rennolla otteella?

Viettäkää oikein mukavaa viikkoa! Ja muistakaahan myös pysähtyä välillä hengittämään ;) (minä ainakin koetan).

In English: It's time to remember all of those who has been in our lives this year: relatives, friends, pre-school teachers etc. This year I decided to give decorated tealight candles with matchboxes. This was so much fun! I used some decorative tapes, wooden beads, glue etc. My son loved this too, it's easy for kids to put those little beads in the tealight candles. I used little plastic bags for gift wrapping, some ribbons and little cards for finishing touch.

Have a nice week!

Please scroll down for English. Huomenna onkin jo jouluaatto! Tänä vuonna toteutin muutaman vuoden takaisia suunnitelmiani joulukoristeisiin. Vihdoinkin! Jouluiset viirit ovat olleet listalla varmaankin viisi vuotta ja tänä jouluna (lahjakankaita odotellessa) otin tämän urakan tehtäväksi.

Huovasta leikkasin kolmiot, joihin silittämällä kiinnitin kirjaimet. Applikointiin käytettävällä silitettävällä paperilla homma oli helppoa. Kiinnitin ensiksi paperin kankaaseen. Paperiin oli helppo piirtää kirjaimet (kun vaan muisti kääntää peilikuvaksi muutamat kirjaimet) ja leikata ne irti. Paperi irti ja kirjainten silitys huopaan. Tällaisessa koristeviirissä kirjaimet pysyvät hyvin kiinni ilman ompeluakin. Lopuksi kanttinauhaa ylös ja muutamat pompomit nauhaan lisäksi. Tein myös toisen viirin Hyvää joulua -tekstillä, se roikkuu eteisessä. Valon vähyyden vuoksi en saanut sitä kuvattua (lue, eteisessä oli palanut 6 poltinta lampusta ja niiden vaihtoa sai odotella).

Minä tykkään tästä viiristä paljon. Laitoin sen keittiön ikkunaan roikkumaan. Tämä verhokangas on myös odottanut kaapissa varmaan sen samaisen viisi vuotta. Nyt päätin ommella valmiiksi.

Samaan syssyyn tein myös sohvalle uudet tyynynpäälliset. Toissa vuonna tekemäni tyynynpäälliset olivat jo aika kärsineen näköiset (fleece ei sitten kuitenkaan ollut tarpeeksi laadukasta vaan nyppyyntyi vähäisessäkin käytössä rumaksi). Verhokankaan alkuperästä en ole lainkaan varma, saatoin ostaa tämän Eurokankaasta tai sitten Anttilasta. Valkoisen tyynyn kangas on vanhaa kudottua pöytäliinaa, johon oli tullut kestotahroja. Ne sai hyvin kierrettyä. Punaisten tyynyjen kangas on pellavaa, pienet tyynyt syntyivät näppärästi vanhasta hameestani :).

Viime jouluna tein ensimmäistä kertaa osiin lahjoista kankaiset pussit. Tänä jouluna tuhosin loput kaapissa olleista jouluisista kankaista (vanhoja verhoja, kangaspaloja jnejne) näihin jouluisiin lahjapusseihin. Joulupaperithan menevät sekajätteeseen pinnoitteiden ja mahdollisten teippijäämien vuoksi, joten näillä pusseilla vähennän osaltani syntyvää jätteen määrää. Pikku Akka oli myös tehnyt ihania jouluisia lahjapusseja kankaista. Niissä olikin niin kauniita jouluisia kankaita, että taidan ensi vuodeksi yrittää metsästää kirppiksiltä kivoja jouluisia liinoja tai verhoja :).

Vielä yksi 'tämä idea on muhinut viisi vuotta' -toteutus. Varasin itselleni sopivasti harmaantuneen laudan silloin, mutta en ollut tarpeeksi selvästi sitä merkannut, joten mies oli sen polttopuiksi pilkkonut. Onneksi luonto hoitaa tehtävänsä ja vihdoinkin yksi lauta sopivasti harmaantuneena löytyi meidän puukatoksesta.

Mies kiinnitti ruuveilla ylös ketjun kiinnitystä varten. Minä kuumaliimalla liimasin Suomalaisesta kirjakaupasta löytyneet pyykkipojat lautaan. Nopeaa ja näppärää! Tein pari vuotta sitten kauniin oksan joulukorteille, mutta osa joulukorteista oli niin painavia, ettei rautalankasydämet jaksaneet niitä pitää paikoillaan. Nyt kortit pysyvät!

Meillä alkaa olla jouluvalmistelut tehtyinä. Laatikot paistuvat uunissa, koti on siivottu, koristeet paikoillaan. Ja mikä tärkeintä, meillä on ainakin kovin jouluinen mieli ja iloa ilmassa! Nyt hiljennymme joulun viettoon ja nautimme yhteisestä ajasta perheemme kanssa. Tahdon toivottaa teille kaikille ihanaa, rentouttavaa ja rauhallista joulua! Tapaamme vielä tänä vuonna :).

In English: There is only one night to the Christmas Eve! I made few decorations for this Christmas. Garland is made from felt and fabric (letters). It says: Christmas Joy (joulu iloa). Curtain and pillowcases are super simply, but these do bring little bit of Christmas spirit into our kitchen. This year I decided to make less garbage so I sewed pouchecs for christmas presents. Card holder is made from old wood. I glued the clothespins with hot glue. Merry Christmas to all of You!

Juhluhumua ja haasteita (Lego birthday party)

Tässä minä olen. (ja mekko myös)

Olipa kerran... (#blogisitarina)

Farkkua ja ystävyyttä

Oi, rakas farkku - lattiatyynyt pojalle!

Kylpytossut (Mikä kumman *Onni?)

Hattu ja paita minulle, terveiset Espanjasta! (Hat and t-shirt for me, greetings from Spain)

Black & White

Lapsen silmin katsottuna (as seen through the eyes of a child)

Kylpy-/vierastossujen ohje, osa 1: kaavat

Kylpy-/vierastossujen ohje, osa 2: ompelu

Halloween tunnelmaa

Turvapaikka (tunika ja villasukat)

28 DIY vinkkiä jouluviemisiksi/lahjoiksi

Voiko poika pitää legginsejä? (collegetakki ja legginsit)

Virkattu laukku ja muutama sananen pelosta (crocheted bag)

Älä elämää pelkää

Onni-blogien joulukalenteri luukku 3: Joulukortit (DIY christmas cards)

Varoitus: tonttuja liikkeellä! Warning: pixies on the move!

DIY: Tuikkukynttilöitä ja tulitikkurasioita (tealight candles and matchboxes)

Hyvää joulua! Merry Christmas!